Syksyn ja talven rajalla

Viikon aikana on tapahtunut paljon, eikä oikeastaan yhtään mitään. Viikko sitten Kainuussa oli pikkupakkasta ja Hämeessä vielä lehti puussa tällä viikolla.

Ensin töitä ja sitten lomalle ja opiskelua.

Impilinna ja lampi

Urakoin neljä tunnistustenttiä Lepaan lähipäivillä. Olisinhan päässyt ne oikeasti läpi lukemattakin, mutta ei anna sisu periksi ottaa ykköstä tentistä. Joten ihan perinteiseen tapaan harjoittelin "hauki on kala" -tyyliin. Muuten meni ihan mainiosti, mutta rupesi jo neljän eri listan kasvit puuroutumaan päässä ja ilmiselvät tapaukset muuttuivat ihan joksikin muuksi... siitä hyvä esimerkki: tunnistettavana oli perenna, särkynytsydän. Kirjoitin palavarakkaus. Tarkistin monta kertaa enkä mitään tajunnut.

Kirjavalehtinen soihtuköynnös

 Kotiin tuomisina oli pussillinen käpyjä ja siemeniä. Etelän eksotiikkaa!

Rentoa viikonloppua!

Minä lähden viikonlopuksi kehräämään! Hurrur...

Uutta oppimassa - Studying

No, nyt pääsin minäkin näkemään livenä näitä hämmästyttäviä sieniä. Mustatorvisieniä. Täytyypä katella täällä Kainuussakin, että jos sattuis löytymään. Nämä näyttää yhtä vähän kirjan tyyppiesimerkeiltä kuin kanttarellitkin.

Mustatorvisieni, Craterellus cornucopioides

Jatkoin opiskeluja koko kesän verkko-opintoina Hämeen ammattikorkeakouluun, joten syksyn ensimmäinen lähijakso oli mukavaa vaihtelua ja pääsin näkemään muita opiskelijoita. Matka opintojen lähipäiville Lepaalle vei Kuhmoisten kautta.

Lähipäivien aiheena olivat ryhmäkasvit, valkuaiskasvit, kaalit, marjat ja omenat. Seuraavat viikot meneekin näiden aiheiden parissa.

Etualalla ihastuttava oranssikukkainen amppelirusokki, Bidens

Härkäpapu, Vicia faba

Omenalajiketentti tulossa...

Refraktometri, jolla mitattiin pensasmustikoista brix-arvo eli sokeripitoisuus

Syyshohdekukka, Helenium

Pikkuhyvää kaalista

Gentiana

Ode, ruotsinlapinkoiran pentu

Lepaan maissit porisemassa -hyvää oli!

Mansikkamaan iloja ja murheita - Strawberries in troubles

Mansikat kuuluvat kesään ja tuovat paljon iloa -ainakin periaatteessa... Käytännössä tänä kesänä on painiskeltu samojen murheiden kanssa kuin viime kesänäkin. Nälvikkäät ovat nimittäin taas riesanamme. Ne ovat kovakuoriaisia, jotka vioittavat mansikan lehtiä, kukkia ja raakileita, sekä aikuisina, että toukkina.

Torjunnan ajoituksen pitäisi osua kohdalleen. Toivottavasti olen hiukan viisaampi ensi vuonna.

Satoa tulossa, mutta toukat vioittavat myös raakileita

Minnille ei onneksi mansikat maistu

Lajikkeina meillä on Korona ja Polka.

Ihana Impilinna!

Kuljen aamuisin ja iltapäivisin Impilinnan ohi ja pysähdyn aika usein kuvaamaan tieltä Impilinnaan päin. Olen aiemminkin laittanut tänne saman tyyppisiä kuvia. Kuten näistä kuvista näkyy, kesä on tullut Impilinnan puutarhaan. Huomattavaa vihertymistä on tapahtunut reilun kahden viikon aikana.

Puutarhan lisäksi elämää on myös Impilinnassa! Osuuskunta Seppälän Impilinna on avannut lounasravintolan ja kahvilan. Tarkemmat tiedot, aukioloajat ja ruokalistan löydät täältä. Tässä on upea paikka juhlille!

2.5.2016

9.5.2016

12.5.2016

17.5.2016

Kuvakollaasi Impilinnan syksystä 2015

Kuvat työreitiltäni 2.5., 9.5. ja 17.5.2016. Huomattavaa viherrystä!

   

Sammalsyöppö...

Minni puutarhahommissa

Matkalla kohti kesää...

Lämmintä odotellessa

Vaikka pihamaalta onkin lumet jo lähteneet niin metsissä on lunta ja järvetkin on vielä tolokusti jäässä. Viikonloppuna käytiin kävelemässä jäällä -luistimet olisi olleet hyvä valinta.

Rotimo, Nissilä, Vieremä

Pihalta löytyy pari kukkaa, kun oikein tarkasti etsii. Eli ei täällä Kainuussa vielä kovin kiivasta puutarhakevättä vietetä ja sen kyllä huomasin tänään puutarhamyymälöissäkin, kun yritin ostaa kalkkia ja kevätlannoitteita. 

Lumikello

Sinivuokko

Päivä perukassa

Ylä-Savossa ja Kainuussa on lunta vielä ihan talvifiilikseen. 

Marja- ja hedelmätarha on pysynyt turvassa jäniksiltä ja rusakoilta -kiitos syksyllä tehdyn aidan. Myyrätuhoja katsellaan sitten muutaman viikon päästä. 

Lunta on noin 30-40 cm. 

Leikkasin omanapuut maltillisesti.

Ja mikä ihaninta: molemmat mehiläispesät ovat hengissä!

Koirat ovat mielissään, kun saavat juosta ja touhuta. Minni on opettanut Lenninkin kaivelemaan. Tuleeko irlanninsetteristä sittenkin luolakoira?

 Näissä kuvissa on ihan liian puhdas ja ruusuinen tunnelma, kun ollaan lumen keskellä. 

Lenni ja Minni

Minni, Roni ja Lenni

Pihamaa on nimittäin ihan märkä ja rapainen. Kaikki koirat pääsi pesuun tämän keikan jälkeen.

Tässä valmistuu jotain, joka tuo uutta sisältöä vapaa-ajan viettoon.