torstai 29. elokuuta 2013

Erä(s) mökki

Tällä viikolla olen viettänyt pari päivää apulaisena mökkityömaalla. Sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi lämpimästi ja tuuli sen verran, että enimmät öttiäiset pysyivät poissa -tosin hirvikärpäsiä ei tuulikaan estä. Vaikka mökin paikka on ollut valittuna jo pitkään, niin nyt vasta alkaa paljastua, oliko valinta oikea. Näyttää ihan lupaavalta!

Tässä katsaus rakentamisen vaiheisiin.

6.4.2013

6.4.2013

22.6.2013
27.7.2013
27.8.2013
29.8.2013

maanantai 26. elokuuta 2013

Puutarhassa nyt

 
Punakosmos
Ruusupapu
Asteri
Dorianvillakko
Tiikerinlilja
Himalajankurjenpolvi
Himalajanjalkalehti
Auringonkukka
Kallionauhus
Karhunköynnös ukonhattuun kietoutuneena
Kultapallo
Syyspäivänhattu
Rantakukka ja elefanttiheinä
Punakoiso

Kasvihuone illan pimeydessä


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Piiloleikkiä kanttarellien kanssa

Kävin alkuviikosta kiertämässä vanhat kanttarellipaikat ja totesin, että olisi pitänyt käydä jo viikkoa aikaisemmin. Osa sienistä oli jo aivan käyttökelvottomia, ylikypsiä löllyköitä, mutta suurin osa onneksi ihan hyviä.
 
Nämä kaunokaiset olivat piiloutuneet heinien, risujen ja lehtien alle, ja olivat siksi aika hankalia kerättäviä.

 







Tämä sienisaalis oli niin suuri, että siitä riitti ystävillekin. Tein perheelle sienimuhennosta ja osan kuivasin. En yleensä säilö kanttarelleja kuivaamalla, mutta nyt kuivasin ja jauhoin kuivatut sienet morttelissa.

perjantai 23. elokuuta 2013

Mesimarjoja!



Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun... Ei ole ihmekään, että vanhassa laulussa rakasta kutsutaan mesimarjaksi - onhan tuo aromikas, salaperäinen ja harvinaistunut marjamme melkoinen aarre.

Pari marjaa, jos kesässä saa maistaakseen, niin se on jo melkein ihme. Tänä kesänä minut neuvottiin sitten semmoiselle apajalle, että marjoja sai sekä syödä suoraan suuhun, että kerätä vähän mukin pohjalle.


Mesimarja (Rubus arcticus)

Mesikoita muumimukissa

tiistai 20. elokuuta 2013

Karhunvatukka

Vihdoinkin maistiaisia!
 
Karhunvatukkamme on kyllä kukkinut aiempinakin vuosina, mutta koskaan sato ei ole ehtinyt kypsyä. Tänä kesänä kukkia on ollut runsaasti ja raakileita sen mukaisesti. Nyt olemme saaneet jo kaksi kypsää marjaa. Toivottavasti säät jatkuvat suotuisina ja sato kypsyy.
 

23.6.2013

30.6.2013
 
18.8.2013
 
19.8.2013
Ai, miltäkö maistui? No, täytyy myöntää, että ehkä sittenkin keräsin marjat liian aikaisin...

maanantai 19. elokuuta 2013

Kirjava kimppu

Viikonloppuna päätin ottaa käyttöön lahjaksi saamani korkean aaltomaljan ja kerätä siihen kimpun puutarhan kukista. Kukkia kerätessäni muistin, miksi pihassamme kasvaa sekalainen joukko perennoja! No, tietenkin sitä varten, että voin käyttää niitä kimppuihin ja asetelmiin!  
 





Kimpussa on ainakin tiikerinlilja, parsa, syysleimu, syysasteri, kultapallo, syyspäivänhattu, jaloangervo, anisiiso, pisamakello, ukonhattu, rantakukka, tähtiputki, dorianvillakko, kallionauhus, isomaksaruoho, kuunlilja ja humala - melkoinen sekakimppu siis. Ja voin kertoa, että syysleimun tuoksu on päätä huumaava. Kuvausta varten olisi kannattanut odottaa, että kasvit ovat kunnolla nestejännityksessä, kimpun muoto ei ole nyt paras mahdollinen.




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Mysteerikasvi

Juhannuksen jälkeen huomasin perennaryhmässä kummallisen kasvin, joka näytti mielestäni rikkaruoholta. Ajattelin, että kasvi on valvatti ja olin jo kitkemässä sen pois, kun jostain syystä jätin sen kuitenkin kasvamaan. Ilmeisesti kuitenkin tajusin, että kyseessä ei ole rikkaruoho. Aika kului ja kasvi kasvoi ja rupesi tekemään kukintoja, jotka näyttivät ohdakkeen kukilta. Ensimmäinen reaktioni oli, että kyseessä on karstaohdake, mutta sellaista minulla ei pitäisi olla.
 
Kun palasin Lapista, mysteerikasvi oli ruvennut kukkimaan ja kyllä minä nyt jo myönnän, että on tämä joku karstaohdake. Surffailin netissä ja löysin maininnan, että ensimmäisen vuoden lehtiruusuke näyttää esikolta ja juuri sellainen viime syksynä kyseisessä paikassa oli. Se jäi mieleeni siksi, että siinä ei pitänyt olla esikkoa ja ihmettelin, että niinkö sitä on jo horisko, että ei muista, mitä missäkin kasvaa (no, siis totuus on, että mitään ei muista - kaikki pitää kirjoittaa ylös!).

Karstaohdake (Dipsacus)
Mutta mistä karstaohdake on pihallemme tullut? Todennäköisin vaihtoehto on se, että olen kylvänyt sen itse. Keräsin nimittäin viime vuoden keväällä siemeniä Italiassa käydessäni ja loppujen lopuksi tyhjensin taskuni suoraan kukkapenkkiin. Mukavaa, että järjestän itselleni tällaisia yllätyksiä.



lauantai 17. elokuuta 2013

Lapin lumoissa

Vietin muutaman päivän Lapissa, Karigasniemellä, jossa perheelläni on mökki. Kotona Kainuussa oli ollut sateinen sää, mutta Lappi paistatteli auringossa eivätkä sääsketkään juuri vaivanneet. Väkeä mökillä oli kolmen sukupolven verran, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli ihan omiksi tarpeiksi. 

 
Mökki sijaitsee Tenojoen varrella, joten luonnollisestikin mökkiohjelmaan kuuluu kalastus. Joskus tulee saalista, joskus ei. Tällä kerralla saimme syödäksemme lohta ja harjusta.
 

 
 
Teimme pienen kävelyretken Ailigaksen päälle. Minä en ollut siellä aikaisemmin käynytkään. Äkkiä rinne näyttää ihan loivalta, mutta kylläpä sinne sai hikipäässä nousta. Oli ihan käymisen arvoinen paikka, maisemat olivat upeat ja hyvällä säällä näkyi kauas.
 

 
Torvijäkäliä

Riekonmarja

 
Karigasniemi on rajanylityspaikka Norjan puolelle ja melkeinpä joka reissulla käymme edes kerran ulkomailla. Tällä kerralla kävimme sekä Karasjoella kaupassa, että ajoimme Lakselviin ja vielä vähän Nordkappiin päin. Kävin jo kolmannen kerran Trollholmsundissa, jossa sijaitsee Pohjois-Euroopan laajimmat kalkkikiviesiintymät ja erikoiset kalkkikivimuodostelmat. 

 


Ruohokanukka

Lapinvuokko

Kotona odotti sateista repsahtanut puutarha, jossa odotti pari iloista yllätystä. Niistä myöhemmin.