Viikko sitten olimme Lapissa viettämässä pitkää viikonloppua.
Neljä päivää ja melkein 2000 km - se voi tuntua kyllä aika hullulta,
mutta mukavaa oli ja maisemat vaihtui.
Ajelimme perjantaina Oulun kautta Muonioon Harrinivan matkailukeskukseen, josta olimme varanneet mökin. Matkalla piipahdimme palauttamassa kirjoja Oulun yliopiston kirjastoon ja pehmiksellä Ideaparkissa. Kukkolankosken rannalla ulkoilutimme Minniä ja ihailimme veden virtausta. Minä bongasin ison risukalan rannalta. Valitettavasti matkailusesonki ei ollut vielä alkanut eikä hopeaseppä ollut vielä avannut putiikkiaan, olisin ostanut täydennystä Vaivero -sormukselleni.
Varsinainen kohteemme oli tietysti Karigasniemi, jonne ajoimme Muoniosta Sirkan, Pokan ja Inarin kautta. Se olikin meille ennestään tuntematon reitti. Nytpähän on sekin ajettu ja nähty. Oli ihan hyvä tie, vaikka vähän kyllä etukäteen arvelutti.
Aurinko paistoi ja Tenon rantahiekalla saattoi kuvitella olevansa jossain etelän mailla... Tosin lämpötila ei varsinaisesti ollut kovin helteinen ja itikoitakin oli, mutta ei se haitannut.
Sunnuntaina ajelimme Utsjoelle ja kävimme messussa vihkikirkossamme.
Olimme siis oikeastaan 10-vuotishääpäivämatkalla. Vihkipappimme Arto Seppänen jää tänä kesänä eläkkeelle, joten oli viimeisiä mahdollisuuksia tavata hänet näissä merkeissä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin jumalanpalveluksessa, joka toimitettiin sekä suomeksi, että saameksi. Mielenkiintoista.
Mökille palatessamme pysähdyimme Yläkönkäälle käppäilemään.
Alkukesä on mielestäni hyvä ajankohta Lapin matkailulle. Silloin ei ole vielä sietämättömästi rotikoita, siis mäkäräisiä, polttiaisia ja itikoita. Mutta silloin ei ole vielä kaikki matkailupaikat auki, ehkä juhannusviikolla on jo parempi tarjonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti