Asetelmia luonnonmateriaalista

Uudet puutarhuriopiskelijat pääsivät heti ensimmäisellä viikolla tositoimiin, kun toteutimme pöytäkoristelut illalliskutsuille Impilinnaan. Vaikka hehkein kesä onkin ohi, on luonto edelleen pullollaan mahtavaa materiaalia. Keräsimme mm. puna-apiloita, päivänkakkaroita, lillukkaa, kurjenpolven syysvärisiä lehtiä, peltotaskuruohoa, suolaheinää, metsäalvejuurta, maitohorsmaa ja pihlajaa. Myös jättitatarviidakkoa harvennettiin sopivasti.

Noutopöytään kaksi pihlaja-jättitatar -asetelmaa

Ruokapöydän asetelmat parkissa

Olen todella tyytyväinen tulokseen ja siihen, että opiskelijat heittäytyivät rohkeasti töihin. Emme päässeet laittamaan asetelmia lopullisille paikoilleen, mutta kuulemani perusteella kaikki oli ok ja koristelut olivat herättäneet ihastelua. Tästä on hyvä jatkaa opiskelijoiden kanssa. Tulevalla viikolla työn alla onkin Impilinnan isot koristelut perjantaiksi, jolloin vietetään urheilunurmialueen avajaisia ja avoimia ovia.

Tässä vielä esimerkki surulaitteesta, jossa on käytetty luonnonmateriaaleja.

Surulaite, jossa neilikoiden ja krysanteemin lisäksi siankärsämöä ja lillukkaa

Taas lomalla Lapissa - Travelling again in Lapland

Olimme Karigasniemellä maanantaista torstaihin. Mökkeilimme ihan kolmen sukupolven voimin: kuusi aikuista ja kolme lasta sekä koira. Säät suosivat, vaikka helle ei ehtinytkään meidän lomailumme aikana sinne.  Toki osa porukasta on siellä edelleen ja nauttii Lapin kesästä. 

Vesi oli Tenossa hyytävää, mutta se ei lasten uintia estänyt.

Näyttää ihan koiratanssilta. Taustalla lohensoutajat.

Veljenpojat ja Minni kisaltelivat rantahiekalla ihan loputtomasti (no, Minni kyllä väsähti keskiviikkona). Välillä juoksi koira edellä ja poika perässä -sitten vaihdettiin vuoroa. Tässä myös video Hermannista ja Minnistä.

Pyörähdimme Norjan puolella Karasjoella. Ihmeteltiin Coop-marketin valikoimaa ja syötiin tosi herkulliset ja nopeat pehmikset. Paluumatkalla otettiin muutamat selfiet, josta seuraava otos ja hieno maitohorsmikko.

Perinteisen suomalaisen lomaruoan lisäksi kokeilimme myös vaahtokarkkien paahtamista. Hyvinpä nuo mariekeksivaahtokarkkileivokset kelpasivat, mutta yleinen mielipide taisi olla, että vaahtokarkit ovat parempia kuin paahtokarkit.

Yleensä bongaan minulle tuntemattomat kasvilajit heti niistä ympäristöistä, joissa liikun. Ilmeisesti olin jo asettanut aivoni semmoiseen asentoon, että mitään uutta löydettävää ei ole, koska en tätä ihanuutta ollut huomannut kodan polulla. Kasvi näyttää vähän ohdakkeelta tai kaunokilta. Kukka on väriltään sininen. Onneksi mukanani oli sekä retkeilykasvio, että tunturikasvio, joiden avulla kasvi tunnistettiin läätteeksi. Olen nähnyt läätteen aikoinaan luontokartoittajaksi opiskellessani, mutta en kyllä sen jälkeen. Mukava yllätys!

Lääte (Saussurea alpina)

Tenon hiekkaa KeepLoopilla kuvattuna

Mansikkamaan iloja ja murheita - Strawberries in troubles

Mansikat kuuluvat kesään ja tuovat paljon iloa -ainakin periaatteessa... Käytännössä tänä kesänä on painiskeltu samojen murheiden kanssa kuin viime kesänäkin. Nälvikkäät ovat nimittäin taas riesanamme. Ne ovat kovakuoriaisia, jotka vioittavat mansikan lehtiä, kukkia ja raakileita, sekä aikuisina, että toukkina.

Torjunnan ajoituksen pitäisi osua kohdalleen. Toivottavasti olen hiukan viisaampi ensi vuonna.

Satoa tulossa, mutta toukat vioittavat myös raakileita

Minnille ei onneksi mansikat maistu

Lajikkeina meillä on Korona ja Polka.

Juhannus 2016 - Midsummer 2016

Minilomalla Lapissa - Travelling in Lapland

Viikko sitten olimme Lapissa viettämässä pitkää viikonloppua.

Neljä päivää ja melkein 2000 km - se voi tuntua kyllä aika hullulta,

mutta mukavaa oli ja maisemat vaihtui.

Ajelimme perjantaina Oulun kautta Muonioon Harrinivan matkailukeskukseen, josta olimme varanneet mökin. Matkalla piipahdimme palauttamassa kirjoja Oulun yliopiston kirjastoon ja pehmiksellä Ideaparkissa. Kukkolankosken rannalla ulkoilutimme Minniä ja ihailimme veden virtausta. Minä bongasin ison risukalan rannalta. Valitettavasti matkailusesonki ei ollut vielä alkanut eikä hopeaseppä ollut vielä avannut putiikkiaan, olisin ostanut täydennystä Vaivero -sormukselleni.

Varsinainen kohteemme oli tietysti Karigasniemi, jonne ajoimme Muoniosta Sirkan, Pokan ja Inarin kautta. Se olikin meille ennestään tuntematon reitti. Nytpähän on sekin ajettu ja nähty. Oli ihan hyvä tie, vaikka vähän kyllä etukäteen arvelutti.

Aurinko paistoi ja Tenon rantahiekalla saattoi kuvitella olevansa jossain etelän mailla... Tosin lämpötila ei varsinaisesti ollut kovin helteinen ja itikoitakin oli, mutta ei se haitannut.

Sunnuntaina ajelimme Utsjoelle ja kävimme messussa vihkikirkossamme.

Olimme siis oikeastaan 10-vuotishääpäivämatkalla. Vihkipappimme Arto Seppänen jää tänä kesänä eläkkeelle, joten oli viimeisiä mahdollisuuksia tavata hänet näissä merkeissä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin jumalanpalveluksessa, joka toimitettiin sekä suomeksi, että saameksi. Mielenkiintoista.

Mökille palatessamme pysähdyimme Yläkönkäälle käppäilemään.

Alkukesä on mielestäni hyvä ajankohta Lapin matkailulle. Silloin ei ole vielä sietämättömästi rotikoita, siis mäkäräisiä, polttiaisia ja itikoita. Mutta silloin ei ole vielä kaikki matkailupaikat auki, ehkä juhannusviikolla on jo parempi tarjonta.